No niin. Josko aloittais ihan oikeasti tämän bloggailun, kun viimekertainen meni höperöiksi.

Loppuraskaus meni plörinöiksi, ja jäi blogin pitäminen unholaan, sitten syntyi "Pentti", joka olikin tyttö, ja on siis "Pirpana". Pirpana viihtyy sylissä enkä sen vuoksi saa mitään aikaiseksi (paitsi ompeluharjoituksia sekä nettisurffailuja). Nykyinen arkeni koostuu siis Pirpanan hoitamisesta ja viihdyttämisestä, kahden koulutytön peräänhuutelemisesta sekä 4-v. hulivilimiehen paimentamisesta. Hulivilimieheni on onnekseni hoidossa ihanalla perhepäivähoitajalla 10 päivää kuussa, jotta saan itse hetkisen hengähtää - ja mikä tärkentä, hän itse saa samanikäistä seuraa. 

Tämä päivä on mennyt iloisesti! Aamu alkoi hulinalla, kun piti koulukuvauspäivän kunniaksi kihartaa Tötterskän ja Nötterskän hiusket, ehtiä viedä ennen yhdeksää Mussukka hoitoon, jotta ehtivät taksiin, joka vie jumppaan, ja kun siinä sitten Pirpanalla oli aamuriemut (lue uniaika eli huuteli kivasti) meneillään, niin olihan äitillä taas mukavaa. Onneksi olin ehtinyt tällä kertaa juomaan aamukahvini LÄMPIMÄNÄ, jotta jaksoin ilman pinnan katkeamista aamun vetää nätisti.

Serkkuni L saapui lasten kanssa kahville kymmenen kieppeillä. Erehdyin mainitsemaan, että tänään on tarkoitus saada vähän siivotuksi. Nimittäin kahviteltuamme L sitten kysyi, jotta oliko jotain mitä piti tehdä. Haa! Vaihdettiin sitten olkkarissa järjestys uusiksi ihan tuosta vaan. Voipi olla Isi ihmeissään kun kotia töistä tulee. Noita pirun johtoja en alkanu väsäämään paikoilleen, koska meni jo irti kiskoessa hermot ;D Tiedättehän ne johtosotkut, mitkä tulee, kun laitetaan digipoksin, telkkarin, Wiin, vahvistimen, dvd-soittimen ja pleikkarin johdot telkkarihyllyn taakse? Unohtamatta kilometrin mittaista antenninjohtoa. Joo, siihen viidakkoon en näppejäni laita. Se on miesten hommaa. Mutta sain minä jo alakerran imuroitua, että jotain oikeasti tärkeääkin oon jo tehny.

Kun vauhtiin päästiin, niin aateltiin ens viikolla käydä vaatehuoneen kimppuun :D Katotaan kehtaanko pyytää L:ää kylään. vaikkakaan en pakottanut häntä kaveriksi - ite se ehotti! Samallahan tuo menis keittiön lattian aukaisu ja ullakon villoittaminen, parin seinän kaataminen ja portaikon maalaus ;) Jännää olla kotiäitinä! Mitä kaikkea ehdikään saada aikaiseksi ennen kuin vaihdamme tammikuussa miehen kans vuoroja!